Maailman paras ravintola

Etelä-Afrikan kärjen rantaviivaa luikerteleva Garden Route on roadtrip-mielessä vaikuttava kokemus. Jylhät rantakalliot, vehreät mäntymetsät, kilometrien päässä vuorenseinään päättyvät viiniviljelmät ja pehmeät hiekkarannat vuorottelevat matkustajan iloksi niin usein, että auton pysäyttäminen tien sivuun tämän tästä tuntuu pian jo naurettavalta. Tartunta oli tuonut minut tähän maailman kolkkaan. Jo neljän vuoden ajan se oli vaivannut minua ja vienyt minut ajoittain lähelle vararikkoa. Tämän tartunnan oli aiheuttanut matkailulehden artikkeli surffaamisesta Portugalin karuilla rannoilla. Sitä ennen en ollut surffannut enkä erityisen kiinnostunut siihen  liityvistä asioista, kuten kilpailuista, surffikulttuurista, tietyistä tarunhohtoisista spoteista tai edes aaltojen muodoista ja swell directioneista vaikka vesi minulle tuttu ja rakas elementti onkin. Ensioire ilmaantui heti muutaman päivän kuluttua: lentolippujen osto. Seuraavaksi hostellimajoitus ja bussireittien selvittäminen. Tartunta pahenee merivesikosketuksessa ja on jo täysin puhjennut majatalon terassilla kylmiä oluita juodessa päivän tapahtumia kerraten. Pysyvät haitat ja tarkka taudinkuva tästä on jatkuva lentolippujen hintojen tarkistaminen, erikoiseen kellonaikaan surffikilpailujen seuraaminen pätkivästä nettilähetyksestä, lähipiiriä ärsyttävä aloha-asenne ja asuntosäästötilin tyhjentäminen. Vapautuneet rahavarat käytetään seuraavan yhdeksän kuukauden aikana vähintään yhteen kaukomatkaan ja yhteen Euroopan kohteeseen suuntautuvaan matkaan, jonne on lähdetty vain yhden mieltä kiihottavan asian tähden: täydellisen aallon.

Lentoliput oli ostettu neljä viikkoa aiemmin kuusi viikkoa kestävälle matkalle, minkäs muunkaan kuin Riding the magic carpet –kirjan innoittamana Jefferey’s Bayn aallot välkkyvinä mielessäni. Vietin neljä päivää aurinkoisessa mutta tuulisessa Cape Townissa. Lähtöpäivä Suomesta oli luonnollisesti määräytynyt sen mukaan että ehtisin surffielokuvafestivaalien kahdelle viimeiselle näytöspäivälle. Ystäväni suosituksesta hankin samalla kadulla sijaitsevasta surf shopista itselleni ensimmäisen surffilautani. Pari päivää sitä Llandudnon rannalla kokeiltuani olin valmis lähtemään eteenpäin. Matka Cape Townista Jeffrey’s Bayhin on noin seitsemänsataa kilometriä ja olin varannut ajoa varten kaksi päivää. Yöpyisin matkan puolivälissä sijaitsevassa pikkukaupungissa, noin kolmesataa kilometriä länteen sieltä missä Atlantti vaihtuu Intian valtamereksi. Tuuli ja merivesi muuttuvat lämpimämmäksi mitä pidemmälle itään rannikkoa pitkin ajaa. Merenrannalla sijaitsevaan majataloon saapuessani tämä oli ensimmäinen asia jonka kävin uimashortseissani toteamassa. Cape Townin alueella veteen ei ole menemistä edes suomalaisella ilman märkäpukua pitkäksi ajaksi veden ollessa reilusti alle kahdenkymmenen asteen kun taas esimerkiksi Jeffrey’s Bayssa sen lämpö olisi helposti kahdenkymmenen mukavammalla puolella. Kelluin isoissa mutta lempeissä aalloissa hyvän tovin. Iltapäivän aurinko oli ehtinyt jo pitkälle tulosuuntaani kohti.

 

Ravintolan veranda katsoo kohti merta etelään, mutta merestä hiekkadyynien eristämänä sen edustalla on kaunis laguuni. Meren suolaisuuden voi kuitenkin aistia viilentyvässä illassa kun aurinko laskee illalliskutsun aikaan solan taakse. Alkumaljan jälkeen ennen pöytiin siirtymistä isäntä esittelee illan menun. En ole koskaan aiemmin nähnyt kenenkään puhuvan ruoan raaka-aineista niin kauniisti ja rakastavasti. Kyseessä on vasta ensimmäinen alkupala jota hän kuvailee, mutta illallisvieraat voivat jo maistaa mehevän makeat tomaatit ja buffalo mozzarellan pehmeän rakenteen suussaan kahdella tavalla. Kuten monissa muissakin ravintoloissa Etelä-Afrikassa, myös heillä on tarjolla useampaa seudun riistaeläintä vaikka ravintolan tyyli onkin ranskalaiseen keittiöön kallellaan. Paikallisesta tarjonnasta pidän eniten impalan ja kudun lihasta. Jokainen ruokalaji maistuu taivaalliselta ja vaikka sinänsä tuttujen raaka-aineiden omat maut pääsevät esille ovat makuyhdistelmät ja mausteet aivan omalla tasollaan. Lisää vain viini ja ilta on täydellinen. Sommelier kiertää aktiivisesti mutta kiireettömästi pöydissä ja esittelee jokaisen viinin. Hän tietää mistä puhuu ja puheesta kuulee saman rakkauden lähialueiden maaperää ja paikallisia rypäleitä kohtaan kuin millä isäntä kuvaili ruoka-annoksia. Syömme nauttien kiireettömästi tarjoilun toimiessa tahdikkaasti taustalla. Annosten ja viinien yhdistelmät ovat käsityskykyni mukaan täydellisiä eikä joidenkin makuparien osalta voida välttyä epäuskoisilta silmien pyörittelyiltä.

Hyvään iltaan kuuluu myös näytös. Lämmin mutta märkä iltasade oli alkanut jälkiruoan aikaan. Majatalolle palatessa sade oli jo voimistunut ja terassilta avautui merelle päin koko horisontin levyinen välkkyvä ukkospilvien paikallisottelu. Kylpyammeessa ukkosen jyrinää kuunnellen ja Cape Townista hankittua hyvää pilveä poltellen koin juuri niin paljon nautintoa kuin nuoren miehen ilman housuja kuuluukin.